Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tarinoita ei ole pakko kirjoittaa, sillä pelissä pääsee etenemään ilmankin, mutta toki tarinoista voi aina saada lisää rahaa tai joskus jopa esineitä. Tarinat kirjoitetaan alla olevaan vieraskirjaan.

Joskus meneillään on myös erikoistapahtumia, joiden aikana jostain tietystä tarina-aiheesta voi saada normaalia enemmän rahaa. Tällä hetkellä meneillään ei kuitenkaan ole mitään.

 1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Muc

03.05.2018 13:33
Tää ois kyllä voinut olla jatkoa tuohon edelliseen, mutta well, julkaistaan nämä nyt sitten erikseen ^^’


2. Ensimmäinen Ottelu

Ottelupaikkanamme toimi oma rakas kotipihani. Pidgeyt olivat jättäneet – ihme kyllä - istutuksemme rauhaan. Ne olivat kerääntyneet katsomoksi areenamme oikealle puolelle silmät suurina. Darwin ja Beldum olivat muutaman kymmenen metrin päässä minusta ja Bulbasaurista. Darwinin rinnalla minä olin se untuvikko, joka ei ymmärtänyt pokémoneista tuon taivaallista. Hänellä oli etulyöntiasema, mutten antanut sen häiritä keskittymistäni. Yritin rauhoitella itseäni ja pyyhin hikoilevia kämmeniä paidanhelmaani. Tunsin, kuinka sykkeeni alkoi kohota hurjaa vauhtia ylöspäin samalla, kun Darwin rohkaisi Beldumia näyttämään parhaansa. Oli ensimmäinen otteluni uuden pokémonini kanssa. Luotin jo nyt tuohon vihreään järkäleeseen ja tiesin, ettemme kumpikaan osaisi rohkaista toisiamme tarpeeksi tulevaa koitostamme varten.

Bulbasaur kääntyi ja katsoi minua syvälle silmiini ja vastasin katseeseen hymyillen. ”Okei, eli säännöt ovat varmaankin samat kuin yleensä”, Darwin heilutti kättään samalla kun toinen käsi muodostui torveksi suun ympärille, ”jompikumpi pokémon ei enää pysty jatkamaan niin se määritelköön voittajan”, Darwin jatkoi ja itse tyydyin vain näyttämään peukkua hyväksynnän merkiksi. Tuomaria emme tarvinneet, sillä luotimme molemmat toisiimme sen suhteen, ettei kumpikaan pelannut mitään vilunkipelejä. ”Aloitetaan!” Darwin huusi ja levensi haara-asentoaan vieläkin leveämmäksi. Hänen kasvonsa muuttuivat vakaviksi ja tiesin, että hän ottelisi tosissaan.

Pakko myöntää, että Darwin oli hyvä. Ei, pikemminkin loistava! Hän ohjasi Beldumia täydellisesti. Nuo kaksi olivat otelleet yhdessä monta vuotta ja sen kyllä huomasi. Sain vain yhden Tacklen osuttua Bulbasaurilla peltipurkkiin. Huokaisin ja kohautin olkiani, sillä tiesin, ettei ensimmäisellä ottelulla ollut niinkään väliä. Olin nauttinut ottelun jokaisesta hetkestä, joten en ehtinyt surkutella häviötä sen enempää. Bulbasaur lepäsi tajuttomana sylissäni. Sen pienet sieraimet haukkoivat henkeä ja poika näytti nauttivan nokosistaan. Olin huolestunut Bulbasaurin kunnosta, joten tarkistin sen jokaisen kolhun ja naarmun erikseen. Darwin ojensi minulle kätensä ja nostin katseeni häneen. ”Hyvä ottelu ensimmäiseksesi”, hän kehui hymyillen. Tartuin hänen käteensä ja Darwin veti minut ja Bulbasaurin ylös maasta. Tuhahdin kun katsoin iloisesti leijuvaa Beldumia. ”Ennen kuin lähdemme”, mulkaisin Beldumia vielä kerran, ”voisimmeko hoitaa Bulbasaurin kuntoon?” kysyin ja silmäilin sen kuhmuja. Darwinin suu loksahti ammolleen. Näytti siltä, että jokin lamppu olisi syttynyt pullean pojan aivolohkossa. Nopeasti, mitään sanomatta hän kaivoi laukustaan Sitrus Berryn. Kyllä, jos Darwin tietää pokémoneista kaiken, niin silloin minä olen se marja- ja ruokatuntija. ”Anna tämä Bulbasaurillesi”, Darwin sanoi ja ojensi marjansa minulle.

Bulbasaur oli jälleen tolpillaan. Siitä huomasi, ettei se ollut vielä täysin levännyt. Sitrus Berry oli auttanut Bulbasauria siinä määrin, että se pystyi liikkumaan ja toimimaan kunnolla. Tiesin sen tarvitsevan lepoa ennen seuraavaa otteluaan. ”Kaupungissa on Pokémon Center, jos vointisi sitä vaatii”, kyykistyin Bulbasaurin eteen ja taputin hellästi sen päätä. Bulbasaur ilmoitti vahvasti, ettei tarvitse sairaalahoitoa. Pelkkä maininta sairaalasta sai sen juoksemaan ympyrää ja hyppimään, joka ilmeisesti tarkoitti sen olevan huippukunnossa. Tulkki olisi tarpeen keskustellessa pokémonien kanssa. Uskoin sitä, sillä tiesin Sitrus Berryn nostavan pokémonien olotilaa sen verran, että pyörtyminen tai vastaava ei enää olisi mahdollinen. Bulbasaur tarvitsisi pelkästään kunnon yöunet ja olisi jälleen 100% kunnossa. ”Selvä, jos niin tahdot”, vastasin Bulbasaurille, joka kipitti reippaasti paikasta toiseen huutaen iloisesti nimeään.

”Olemmeko valmiit lähtemään?” Darwin oli juuri antanut Beldumille muutaman marjan ja sulkenut laukkunsa, ”kohta alkaa tulla jo pimeä, emmekä ole liikkuneet vielä metriäkään”, hän jatkoi ja kohotti katseensa taivaalle. Itsekin katsoin suoraan aurinkoa kohden ja jouduin siristämään silmiäni. ”Vaikkakin vihaan sitä, että olet oikeassa”, aloitin ja hengitin lämmintä ilmaa sisälleni, ”meidän on lähdettävä”, jatkoin ja puhalsin ilmat keuhkoistani. Bulbasaur asteli vierelleni ja kohtasin Darwinin kysymyksen, joka vihloi sisuskalujani: ”Ajattelitko hyvästellä vanhempasi?” Nielaisin. Olisihan se ollut kohteliasta, muttei ollenkaan minun tapaistani. Virnistin ja suoristin hiuskiekuran korvani taakse. ”Ehkäpä lähetän heille postikortin seuraavasta kaupungista”, naurahdin ja paransin reppuni asentoa selässäni. Kuulin Darwininkin tuhahtavan humoristisesti samalla, kun käänsin hänelle selkäni. Askel askeleelta kävelin kohti tuntematonta Bulbasaur vierelläni.

Vastaus:

~ 55 P

- Dee

Nimi: Muc

02.05.2018 18:47
1. Aloitus

Minun seikkailuni alkoi aivan tavallisen kauniina kesäpäivänä. Pidgeyt, jotka nokkivat pihaistutuksiamme tekivät jälleen tihutöitään, mutten viitsinyt tuhlata aikaani niiden hätistelemiseen. Minulla oli kiire, joten kiristin askelteni tahtia entistäkin tiheämmiksi.

Kohteliasta olisi kertoa teille itsestäni lisää, mutta oletettavasti seikkailuni edetessä pääsette pikkuruisen pääni sisälle ja opitte tuntemaan minut paremmin kuin itse tunnen itseni. Esittelen teille kuitenkin Darwinin. Kyllä, hän on perässäni juokseva pikkuisen pyöreähkö nörttipoika, joka tietää aivan kaiken kaikesta. Tälläkin hetkellä kuulen hänen pyyntönsä, jotta hidastaisin vauhtiani. En tottele häntä. Olin muutenkin myöhässä, kuten yleensä. Darwin oli minua kaksi vuotta nuorempi. Itselläni ei ole sisaruksia, joten lapsuudenystäväni on ottanut pikkuveljen roolin elämässäni. Perheestäni en mainitse sen enempää, eivät hekään minusta mitään kertoisi. Darwin oli kävelevä lihapulla, jolle oli siunattu pokédexin aivot. En edes valehtele kertoessani, että tuo läähättävä poika tuntee kaikki pokémonit niiden kehityksistä niiden iskuihin. Puhumattakaan kaikesta siitä tiedosta, mikä jää kehityksien ja iskujen väliin.

Hänen ulkonäkönsä on… no… lihava. Hänellä on lyhyet kiharat mustat hiukset, jotka yrittävät peittää hänen hörökorviaan. Silmälasit antavat kapeille kasvoille pyöreät muodot. Siniset silmät ovat aina ystävälliset ja hymyilevät jokaiselle vastaantulevalle ihmiselle. Hänellä on yllään lyhyet, mustat shortsit ja sininen t-paita. Olkalaukku on täynnä naposteltavaa ja muutama poképallo on aina mukana yllättäviä hetkiä varten. Hänen oikeassa ranteessaan on kaunis puukoru, joka on hänen ainoa perintönsä isovanhemmiltaan. Darwinin suurin unelma on tulla professoriksi ja perustaa oma laboratorio, jossa tutkia pokémoneja ja niiden käyttäytymistä.

Olen ikuisesti katkera hänen ensimmäisestä pokémonistaan, Beldumista. Ei ole siistimpää pokémonia kuin sellainen, joka leijuu ja kommunikoi hyväksikäyttäen magnetismisuuttaan. Kiistelemme usein Darwinin kanssa siitä, onko peltipurkilla oikeita tunteita kuten muilla pokémoneilla. Hänellä on ollut pokémon jo useamman vuoden ja nyt oli minun vuoroni saada omani. Saatan joidenkin mielestä olla räväkkä persoona, mutta kun minut oppii tuntemaan, saa elinikäisen ja luotettavan ystävän – joten turha sääliä Darwinia. Kaikesta huolimatta hän pitää minusta… ainakin luulen niin.

”Nyt hel-” Darwin aloittaa, mutta siistii nopeasti suunsa hengenvetojen käydessä entistäkin raskaimmiksi. Pysähdyn ja käännyn katsomaan Darwinia ja etenkin Beldumia, joka oli hetkessä lentänyt naamaani kiinni. Samalla kun yritän hätistää peltipurkkia naamaltani Darwin tarraa olkapäästäni kiinni: ”Tiedän… että… kiire… mutta... odota… reppu”, Darwin huohottaa ja ojentaa minulle tummanpunaisen repun, jota koristaa kaunis Ultra Ball –koriste. Reppu sopii täydellisesti pitkiin, tummanpunaisiin hiuksiini. Beldum väistää Darwinin taakse juuri, kun kämmeneni on osumassa siihen. Hymyilen ja katson Darwinia silmiin, kiitän häntä ja lupaan, että tulen hakemaan hänet mukaani haettuani pokémonini. Heitän repun selkääni ja lähden juoksemaan kohti laboratoriota samalla, kun Darwin huutaa perääni ja toivottaa minulle onnea. Tiedän, etten ansaitse hänen kaltaistaan ystävää.

Skippaan nyt keskusteluni professorin kanssa. Ei sillä, etteikö keskustelumme ollut keskeinen seikkailuani ajatellen. Keskustelimme täysin samat asiat läpi, kuten kuka tahansa muukin kouluttajaksi pyrkivä. Hän antoi minulle muutaman hyödyllisen esineen, joita kouluttajat tarvitsevat matkallaan. Sitten pääsimmekin tärkeimpään kohtaan koko matkallani: ensimmäisen pokémonini valintaan. Minun tuurillani professorilla oli vain yksi poképallo jäljellä. Muut kouluttajat olivat ehtineet valita mieluisensa ja olivat jo lähteneet matkoihinsa. Mukisematta otin jäljelle jääneen pallon, kiitin professoria ja juoksin ulos suoraan Darwinin talon eteen. En halunnut hukata enää yhtäkään sekuntia.

”DAARWIIIN”, huusin ja hypin ja hypin ja huusin. Esittelin poképalloa ja tunsin, kuinka naamani hehkui ylpeydestä ja uteliaisuudesta. Darwin puhdisti silmälasinsa ja nosti katseensa pomppivaan ilopilleriin – eli minuun. ”Voitko kertoa, mitä se tekee ja miten se tekee?” heilutan palloa Darwinin edessä. Pojan silmät siristyvät ja hän nappaa pallon kädestäni ja köhisee: ”Sinun tulee päästää pokémon vapaaksi, jotta näemme tarkemmin”, Darwin ojentaa pallon takaisin ja nyökkää rohkaisevasti. Hengitin syvään ja puristin palloa kämmenessäni. Suljin silmäni ja heitin pallon ilmaan. Lopetin hengittämisen. Kuulin, kuinka laservalo muodosti pokémonin eteeni ja tuli täydellinen hiljaisuus. Pidin silmäni kiinni ja kysyin varovasti Darwinilta, oliko pokémon normaali. Kun en saanut vastausta, raotin varovasti silmiäni. Haukoin henkeäni. Edessäni nököttävä pokémon oli köynnöksillään napannut Darwinin ja Beldumin puristuksiin. ”Ohhoh”, nielaisin ja otin askeleen lähemmäs uutta tuttavaani. ”Bulbasaur!” se vastasi ja virnisti iloisesti laskien samalla Darwinin ja Beldumin maahan. Darwin haukkoi henkeään ja kertoi pokémonin olevan ruohotyypin pokémon, sekä sen iskut. Darwinista oli jotenkin outoa, että Bulbasaur osasi käyttää köynnöksiään, sillä mikään sen oppima isku ei vielä tarvinnut niitä. Kohautin olkiani ja kyykistyin Bulbasaurin eteen. Se oli kauniin vihertävä ja huomasin sen omistavan saman pilkkeen silmäkulmassansa kuin kouluttajansakin.

”Hei Darwin!” Silitin Bulbasauria ja tunsin sen rosoisen kuivan ihon sormenpäissäni, ”pitäisikö meidän otella, ennen kuin lähdemme?” kysyin ja käänsin katseeni Bulbasaurista toiseen hiukan lihavampaan ystävääni. Oli tullut aika, jota olin aina odottanut: pieksen Beldumin oikein kunnolla.

Vastaus:

~ 58 P

- Dee

Nimi: Tuhkamarja

09.04.2018 18:14
ENSIMMÄINEN LUKU

Tiesin, että olin usein kinunnut omaa pokémonia. Mieleni teki tosiaan mennä Reg Leagueen haastajaksi, seikkailla omien pokémonien kanssa ja hankkia kokemusta kouluttajuudesta, mutta hämmästyin suunnattomasti, kun isoveljeni oli päättänyt toteuttaa haaveeni. Aamulla, ennen kuin ehdin tajuta mitään, heräsin ja yhtäkkiä kaikkialta kuului: "YLLÄTYS!". Isosiskoni ja -veljeni, kaksoissisareni ja kolme pienintä lastamme onnistuivat yllättämään - oikeastaan säikäyttämään - minut pahanpäiväisesti, ennen kuin edes muistin, että oli syntymäpäiväni.
"Arvaa mitä? Haluamme antaa sinulle ison lahjan", isoveljeni Benjiro aloitti.
"Me annamme sinulle oman pokémonin." En voinut peittää hämmästystäni, kun kuulin, mitä omat sisareni olivat juuri sanoneet.
"Oikeasti? Eikö minua tarvita täällä?"
"Pärjäämme kyllä", he sanoivat ja kutsuivat minut syömään. Perheessämme oli yhdeksän lasta - isosiskoni Chiko ja Maiya, isoveljeni Botan ja Benjiro, kaksoissisareni Yuna, pikkuveljeni Kaori ja Akio sekä pikkusiskoni Nariko. Ja minä, Taura. Vanhempamme katosivat suunnillen silloin, kun olin kymmenvuotias ja onneksi Chiko, Botan ja Benjiro olivat jo aikuisia. Yhdeksän henkisen perheen elämä on usein vaikeaa, varsinkin kun olimme aika köyhiä.
"Saisit mennä ihan itse valitsemaan pokémonisi laboratoriosta", Chiko ehdotti. Minun ei tarvinnut punnita vaihtoehtoja kauan.
"Hyvä on", sanoin lopulta ja otin repun selkääni. Se oli beigen värinen nahkareppu, kestävä, ja uuden näköinen, sillä en käyttänyt sitä usein. "Nähdään", huikkasin perheelleni. Yuna vilkutti, hieman pettyneen näköisenä, sillä hän oli samanikäinen kuin minä. Olin kuitenkin saanut tilaisuuden, enkä aikonut hukata sitä. Suuntasin ilomielin laboratoriolle päin.

"Haluatko nähdä pokémonit?" tohtori kysyi. Hän oli keski-ikäinen mies ja piteli kolmea poképalloa kädessään. Ensimmäinen poképallo avautui ja eteeni ilmestyi kilpikonnaa muistuttava vesipokémon, Squirle. Pokémon katsoi minua ihmeissään, mutta iloisesti. Se näytti söpöltä.
Seuraava pokémon oli minusta kivemman oloinen. Bulbasaur kohotti katseensa minuun ja se tuntui pitävän minusta paljonkin. Viimeinen kuitenkin pysäytti ajan, siltä minusta tuntui. Esiin tullut Charmander näytti aivan ihastuttavalta, juuri oikealta.
"Otan tuon", sanoin ja osoitin Charmanderia.
"Selvä. Tarvitaset muutaman tavaran: pokémonruokaa, huoltopakkaus pokémonillesi, muutama poképallo, kotelo tulevaisuudessa voittamiesi salimitaleille, pokédex.... tässä pitäisi olla kaikki", mies kertoi ja tungin tavatat reppuunni. Se ei tullut ihan täyteen, mutta tilaa ei ollut juurikaan.
"Kiitos", huikkasin ja kutsuin ensimmäistä pokémoniani mukaani. Uusi elämäntapa saisi alkaa, ja vaikka en hetkeen näkisikään perhettäni, olin silti pokémonkouluttaja.
"Hmm... minkäs nimen antaisin sinulle?" pohdin ääneen Charmanderin istuessa olallani. Laboratorio oli jäännyt taakse. "Miten olisi Lux?" kysyin. Hyödynsin vähäisiä latinan kielen taitojani ja muistin, että 'lux' tarkoitti valoa, lämpöä ja tulta. Charmander vaikutti tyytyväiseltä uuteen nimeensä ja hymyili mimulle. Lux, ensimmäinen pokémonini.

Vastaus:

~ 25 P
Onnea ensimmäisen pokemonisi kanssa!

- Dee

Nimi: Sailukki

25.03.2018 10:39
3 - Toinen Champion!

Sähköposti makoili rauhallisesti Chelsean mahan päällä, kun hän kuuli hotellin oven suunnalta äänen:
"Pstt!"
Raichu nousi ylös, ja käänsi päänsä äänen suuntaan.
"Emily! Mitä sinä täällä teet?"
"Voi että kun on iloinen yllätys, että oma rakas siskoni on juuri siinä hotellissa, joka kuuluu omistajalleni", Emily sanoi ivallisesti. "Ensin viet kaiken äidin huomion typerillä tempuillasi ja sitten vielä kehtaat tulla samaan hotelliin, jossa MINÄ olen juuri silloin."
Emily irvaili, ja näytti siltä, kuin olisi ällöttävämpää olla samassa huoneessa Sähköpostin kanssa kuin astua ötökkätornin päälle pitäessään lempisukkaansa jalassa. " Jos et vielä tiennyt, Persimmon Cityn hotelli kuuluu Championille, ja minä satun olemaan yksi pokemoneista, joka kuuluu Championille, joten periaatteessa MINÄ voin hätistää tunkeilijat sinne mistä ne tulivatkin."
"Olet vieläkin se sama pölpöttäjä kuin pienenä", Sähköposti sanoi "ja jos sinä et pidä minusta, miksi sitten herätit? Sinusta ei ole VIELÄKÄÄN tullut Raichua. Mitäpä se minua haittaa, jos olet osa Championia, sillä jos oikein muistan, olit aivan surkea ottelija pienenä."
Emily näytti vähän aikaa loukkaantuneelta, mutta hymyili sitten ilkeästi.
"Mutta anteeksi nyt vain neiti Näsäviisas, Championilla ei ole vain yhtä pokemonia." Ja ennen kuin Raichu ehti sanoa mitään, Emily oli kadonnut, ja samassa Chelsea nousi väsyneen näköisenä ylös.
"Miten tässä melussa voi nukkua?" ihminen kysyi leikkisä ilme naamallaan.
"Eräs Viisastelija kävi tässä juuri äsken kertomassa Suurista Teoistaan", Sähköposti sanoi, unohtaen, etteivät monet ihmiset osanneet pokemonien kieltä.
"Harmi, ettet osaa sanoa muuta kuin oman lajisi nimeä", Chelsea naurahti.
"Pokemonit osaavat paljon enemmänkin, kuin taistella", Sähköposti mutisi pyöräyttäen silmiään hiukan. Ihmiset osasivat joskus olla tyhmiä. Harmi, että pokemonit eivät osanneet kirjoittaa.
"Käy hakemassa Bukka, Filt, Charmi ja Leffa. Jolly ja Idioma ovat omissa nukkumapaikoissaan", Chelsea sanoi, ja alkoi itse pukea päällensä.
Sähköposti lähti etsimään ystäviään, ja pomppasi ensimmäisenä alas Chelsean yläsängystä, koska Raichu tiesi, että Leffa oli alasängyn alla nukkumassa. Clefable tykkäsi nukkua pimeässä.
"Oletko löytänyt siitä Orange Leaguen lehdestä mitään tietoa Championin pokemoneista?"
"Joo", Leffa sanoi, "Siinä on yksi Pi..."
"Sano sitten, kun kaikki ovat paikalla", Sähköposti sanoi "ja voisit näyttää sitä täällä valoisassa."
"Ai, anteeksi", Leffa sanoi ja lähti ryömimään pois sängyn alta, kun Sähköposti lähti taas etsimään muita.

(Jos tosiaan ette ymmärtäneet, niin ton mun ukon nimi on Chelsea :D)


"Siellä on yksi Pikachu ja Raichu, Jolteon, Zebstrika, Lanturn sekä Manectric, kaikki tosi kokeneita. Mietin eilen, että onko meillä yhtään mahdollisuuksia, mutta jos joku meistä saisi megamuotonsa, taistelu olisi helppo", Leffa sanoi.
"Mutta ei meillä ole aikaa miettiä mitään megamuotoja! Chelsea aikoo mennä sinne jo tänään", Sähköposti huudahti. "Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla!"
"Niin, ensimmäinen taistelu on ainakin pakko tehdä ilman", Leffa myönsi "mutta teethän parhaasi, Sähköposti!"
"Tottakai!" Raichu sanoi. "Odota vain, Emily, tämä ei ole niin varma voitto sinulle kuin luulet", hän vielä ajatteli lähtiessään muiden mukaan Chelsean luokse.


Sähköposti käveli Chelsean perässä, itsevarmana voitosta.
"Siinä se on", Chelsea sanoi "Champion-talo. Charmi, sinä olet ensin otteluvuorossa."
Sähköposti hätkähti, ja pomppasi Chelsean eteen.
"Anna minun aloittaa! Minä olen kaikista kokenein!"
"No hyvä on, sinä saat aloittaa", Chelsea naurahti.
Sähköposti nyökkäsi. Kyllä ihmiset joskus jotain tajusivat.
Chelsea johti pokemonit sisään, ja Sähköpostin mielessä oli vain yksi asia: voittaa Emily.
"Championin on voittanut kuulemma vain yksi henkilö", Chelsea sanoi. "Mahtaa olla aika vaikea, vai mitä?"

"No niin, Sähköposti, kun haluat niin kovasti aloittaa, niin minä valitsen sinut!" Chelsea huudahti.
Sähköpostin hyväksi onneksi Emily oli ensin häntä vastassa.
"En minä mitään kiviä tarvitse voittaakseni", Emily irvaili "ihan niinkuin Raichuna oleminen muka kiinnostaisi, nähtyäni pian, miten kokematon sinä olet."
"Aloittakaa nyt! Ei tässä rupattelu auta!" Chelsea huusi.
"Niin, miksi et vielä aloittanut? Onko rakkaan pikku kivesi voimat hiipun..."
Emilyn lause katkesi, kun Sähköposti hyppäsi raivoissaan tämän kimppuun, iski pari kertaa sähköllä, ja voitto oli hänen.
"Niin mitä olitkaan sanomassa? En oikein kuullut, kun täällä salamoi niin kovaa."

Seuraava vastustaja oli Raichu, kuitenkin kokemattomampi kuin Sähköposti. Tämä voitti toisen helposti, ja seuraavana vuorossa olevan Jolteonin, mutta hävisi Lanturnille. Hänen ystävistään ei ollut apua. Mutta Sähköpostin mielestä oli tärkeintä, ettei Emilystä ollut ollut vastusta hänelle.
"Me voimme", hän sanoi muille "voittaa todella helposti, jos Bukkasta tulee Dragonair."

Juu, aika outo tarina mut ihan sama xD

Vastaus:

~ 55 P

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

24.03.2018 09:57
16 - Championia haastamassa

Seisoin jännittyneenä ottelukentän laidassa. Red Champion tutkaili minua katseellaan.
"Aloitetaanko?" kysyin haastavasti. Champion nyökkäsi.
"Umbreon, mene!" tämä huusi.
"Flame, valitsen sinut!" vastasin kovalla äänellä.
"Aloittakaa ottelu!" tuomari huusi.

Umbreon iski ensin. Tämän iskut olivat vahvoja, mutta nopeuttaan käyttäen Flame päihitti Umbreonin. Murkrow, Championin seuraava pokemon, oli Flameakin nopeampi mutta sillä ei ollut voimaa. Flame voitti tämänkin melko helposti. Kolmas pokemon, Mightyena, oli haastava vastus. Todella tiukan kamppailun jälkeen Flame voitti, mutta se oli ottelun jälkeen todella väsynyt.

"Vaihdan pokemonia", sanoin Championille. Tämä nyökkäsi.
"Kukkalisko! Valitsen sinut!" huusin. Kukkalisko oli kuitenkin Flamea kokemattomampi, joten Championin Sableye voitti sen. Flame oli sillä aikaa toipunut, ja oli taas ottelukunnossa. Kukkalisko oli saanut tehtyä iskuja Sableyeen, joten Flame voitti sen melko helposti. Seuraava pokemon oli toinen Murkrow, ja ottelun lopputulos sama kuin edellisen Murkrowin kanssa.

Red Championin viimeinen pokemon oli Stunky. Kamppailu oli tiukka, mutta Flame voitti. Ottelun jälkeen se ei kuitenkaan jaksanut edes pysyä pystyssä, joten kutsuin sen takaisin pokepalloon. Minua huimasi. Olin voittanut Red Championin! Flame oli ollut mahtava ottelija. Ja muut pokemonit olivat olleet henkisenä tukena. Kaiken kaikkiaan ottelu oli ollut mahtava. Seuraavaksi matkani jatkui kohti Orange Leagueta.

Vastaus:

Onnittelut voitosta! Flame tosiaan oli taitava :3 Saat 12 P

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

24.03.2018 08:15
14 - Kehitysten yö

Dratini kellahti hävinneenä maahan. Flame seisoi yhä pystyssä, vaikka tasapaino oli hieman horjuva. Olin voittanut Red Leaguen neljännen eliitin, Seitan. Tämän jälkeen pääsisin haastamaan itse Red Championia. Pokemonini hyppivät itsevarmoina kulkiessamme kohti Championia.

Champion oli liian vahva. Flame voitti juuri ja juuri ensimmäisen vastustaja, mutta loput olivat liikaa. Pokemonini hävisivät.
"Ei se haittaa. Champion on vahva. Mutta me vahvistumme, ja pian pystymme voittamaan Championin", sanoin rohkaisevasti pokemoneilleni.

Yövyin Flame Cityn hotellissa. Aamulla minulle soitettiin. Professori, jolta olin saanut aikoinani Flamen, joka oli silloin ollut vasta pieni Charmander.
"Sinulla on kaksi uutta pokemonia, Cyndaquil ja Totodile", professori kertoi.
"Hienoa. Nimeän Cyndaquilin Tulenliekiksi ja Totodilen Isohampaaksi", sanoin. Olin nähnyt kuvia niistä, tiesin miltä ne näyttivät ja tiesin mitkä nimet olisivat sopivia niille.

Vietimme seuraavan päivän keräten voimiamme. Ottelimme harjoitusotteluita ja kehitimme nopeuttamme. Flame oli jo todella voimakas, mutta tarvitsin kuusi vahvaa pokemonia voittaakseni Red Championin. Yöllä nukuin sikeästi, enkä huomannut muutosta pokemoneissani. Huomasin sen vasta aamulla. Kilpparista oli kehittynyt Wartortle, Kukkaliskosta oli kehittynyt Ivysaur, ja Dinosaurosta oli kehittynyt Bayleef.
"Jes! Uusien voimienne avulla saatamme voittaa Red Championin!" huudahdin innoissaan pokemoneilleni. Nämä nyökkäilivät, ja vaikuttivat yhtä jännittyneiltä kuin minäkin. Olimme valmiita haastamaan Red Championin.

Vastaus:

~ 13 P

- Dee

Nimi: Sailukki

21.03.2018 17:26
2 - Dratini

Katselin iloisena omia pokemonejani, jotka leikkivät keskenään kun matkasimme kohti Leoa, Orange Leaguen kolmatta eliittiä. Olin aika varma voitosta, sillä Sähköposti oli kehittynyt Pikachuksi, ja minulla oli Thunder Stone jotta saisin siitä todella vahvan Raichun. Kutsuin Sähköpostin ja muut pokemonit lähemmäs. Cleffani, Leffa, oli myös todella lähellä kehittymistä.
"Sähköposti", sanoin Pikachulle, "haluaisitko tulla Raichuksi?"
"Pika pi", Sähköposti nyökytteli kiivaasti. Charmi tuli kiinnostuneena lähemmäs, siitä oli kehittynyt Charizard. Painoin Thunder Stonen Sähköpostin päähän, ja meni vain pari sekuntia, niin se olikin Raichu.
"Rai-chuuu!" Sähköposti kiljahti innoissaan. Bulbis, Wave ja Jolly tulivat hekin lähemmäs tutkimaan Sähköpostin uutta muotoa.
"No niin!" sanoin pokemoneilleni, "mennään, meillä on eliitti voitettavanamme!"
"Raichu!!" Sähköposti sanoi itsevarmana.


"Eiköhän aloiteta kamppailu" Leo sanoi nauraen. Nyökkäsin nopsasti, ja Leo heitti ensimmäisen pokepallonsa. Sisällä oli Meganium.
"Mene Leffa, minä luotan sinuun!" sanoin Cleffalle, ja se taapersi taisteluareenalle. Olin arvioinut tämän voimat väärin, sillä Meganium voitti Leffan heti ensi yrittämällä. En kuitenkaan lannistunut, sillä Sähköposti oli hyvin kokenut pokemon.
"Minä valitsen sinut, Sähköposti!" huudahdin, ja Raichu pomppi ketterästi areenalle, ja väisti nopeasti Meganiumin kaksi ensimmäistä iskua. Sähköposti voitti tämän melko helposti. Leon seuraava pokemon oli Tropius, mutta Sähköposti voitti tämänkin todella helposti. Leon kolmas pokemon oli Leafeon, Eeveen kehittyneempi muoto. Sähköpostille tästä ei ollut vastusta, ja Raichu voitti tämänkin. Leo heitti epätoivoisen näköisenä Serperioninsa. Se oli jo kehittyneempi kuin muut, mutta hyvien sähkövoimiensa ansiosta Sähköposti voitti senkin. Kaksi viimeistä olivat toinen Tropius, sekä Exeggcutor. Sähköposti voitti nipin napin ne molemmat, joten aioin poiketa Pokemon Centerissä heti seuraavaksi.
Leo heitti minulle palkintoni, eli jonkin verran rahaa.


Heti Pokemon Center-reissun jälkeen lähdin kohti neljättä eliittiä, Eloisea. Matkalla törmäsin pokemonieni kanssa Dratiniin ja sen kanssa kuljeskelevaan Diglettiin.
"Kun Dratini kehityy, siitä saa tosi vahvan pokemonin!" huudahdin innoissani. "Leffa, Sähköposti, Charmi, Bulbis, Wave ja Jolly, taisteluvalmiuksiin! Saatamme saada tänään uuden ystävän!"

Vastaus:

~ 20 P :3

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

19.03.2018 16:20
14 – Eliittitaistelu

Katsoin Aikoa. Minun vastassani oli nyt Red Leaguen ensimmäinen eliitti. Flame ja Doggy olivat kehittyneet, mutta olivatko ne ja muut pokemonini valmiita kohtaamaan Aikon, psyykkistyyppiin erikoistuneen kouluttajan, joka puhui ilman sanoja?

Abra leijaili Aikon edessä. Se näytti nukkuvan, mutta en uskonut siihen. Miksi Aiko muka käyttäisi ottelussa nukkuvaa pokemonia? Doggy sai ensimmäisen otteluvuoron. Arcanineni oli voimakas, mutta fyysisesti voimakas. Abra sai psyykkisillä voimillaan voitettua Doggyn. Kilppari sai toisen otteluvuoron. Se oli hieman tasaisempi, mutta Abra voitti myös Kilpparin. Kukkaliskolle lankesi kolmas otteluvuoro. Kukkaliskon ja Abran taistelu oli tiukka, mutta Abra oli kärsinyt vahinkoa edellisistä taisteluista, joten Kukkalisko voitti.

Aiko lähetti kentälle Slowpoken. Se kierähti uneliaasti kyljelleen. Minä kuitenkin tiesin, että tämäkin pokemon oli vahva. Dinosauro sai yhden iskun osumaan Slowpokeen ennen häviötään. Slowpoke ei ollut nopea, päinvastoin, mutta sillä oli psyykkisiä voimia jotka pysäyttivät osan iskuista. Erikon tulos oli parempi. Se oli nopea, eikä Slowpoke ehtinyt käyttämään psyykkisiä voimiaan Erikoa vastaan. Slowpoke oli kuitenkin Erikoa vahvempi, ja voitti tämän.

Flame oli viimeinen pokemonini. Eriko oli otellut niin kovaa, että Flamen ensimmäinen isku sai Slowpoken häviämään. Sitten tuli Exeggcute. Tämäkin oli voimakas, mutta se oli psyykkistyypin lisäksi myös ruohotyyppiä, joten Flamella oli tyyppietu. Sen turvin Flame voitti Exeggcuten. Kolme voitettu, yksi jäljellä. Minulla ja Aikolla oli molemmilla enää yksi pokemon.

Aikon viimeinen pokemon oli Mime.Jr. Se oli hauskannäköinen pikku pokemon. Se oli vasta lapsi. Mutta se oli eliitin pokemon, ja varmasti hyvin vahva. Mutta sillä oli tänään huono päivä. Se ei totellut Aikoa, ja siksi Flame voitti sen. Olin voittanut Red Leaguen ensimmäisen eliitin!

Vastaus:

~ 15 P

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

18.03.2018 21:00
13 – Kahdeksas saliottelu

Katsoin Elizaa, joka seisoi minua vastapäätä ottelukentän toisessa laidassa. Viime kerralla en ollut ollut tarpeeksi vahva saliotteluun, mutta Flame oli kehittynyt Charmeleoniksi, ja muutkin pokemonini olivat vahvistuneet paljon.

Eliza aloitti Sandshrewillä. Minä aloitin Flamella. Sandshrew oli voimakas, muttei kovin nopea, joten suurin osa Flamen iskuista osui siihen. Flame voitti Sandshrewin. Seuraava vastustaja oli Diglett. Se väisti suurimman osan Flamen iskuista menemällä maan alle, mutta kun yksikin osui, Diglett kärsi suurta vahinkoa, ja Flame voitti Digletin kahdella osuneella iskulla. Kolmas vastustaja oli myös Diglett. Sama kuvio toistui. Neljäs vastustaja, Cubone, oli haastava. Flame kuitenkin selviytyi voittajaksi.

Eliza näytti olevan räjähtämäisillään, mutta pystyi antamaan minulle palkinnot. Flare-merkki, vähän rahaa, muna ja Fire Stone. Fire Stonella pystyi kehittämään Growlithen Arcanineksi. Otin Doggyn ulos pokepallosta.
”Haluatko kehittyä?” kysyin siltä. Doggy nyökkäsi innoissaan. Painoin Fire Stonen vasten sen päätä. Pian Doggy ei ollut enää pieni Growlithe, vaan suuri ja vahva Arcanine. Hymyilin. Seuraavana vuorossa oli Red Leaguen ensimmäisen eliitin haastaminen.

Vastaus:

~ 9 P

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

13.03.2018 19:41
12 - Ottelu keijusalilla

Katselin Doggyä ja Dinosauroa, jotka harjoittelivat kahdestaan ottelua. Dinosauro kehittyi hyvää vauhtia ottelijaksi, ja oli jo voittanut Doggyn kerran, vaikka oli tätä paljon nuorempi. Carnelian City tuli pian näköpiiriimme. Salirakennus oli hieman pienempi kuin edelliset, mutta se ei vähentänyt saliottelun vaikeutta.
"Anteeksi, mutta tiedättekö missä tämän salin johtaja on?" kysyin salin siivoojalta kun olin etsinyt puoli tuntia salijohtajaa.
"Hän on jossain harrastuksessaan", siivooja vastasi. Silloin salin ovet avautuivat ja Core-salin johtaja Misa astui sisään.
"Haastan sinut", sanoin Misalle.
"Selvä. Aloitetaanko heti?" Misa kysyi. Nyökkäsin.

Misan ensimmäinen pokemon oli Togepi. Se oli selvästikin vielä melko nuori, koska Eriko voitti sen muutamalla iskulla. Seuraava, Igglybuff, oli melko hyvä ottelija, mutta Eriko voitti senkin. Kolmas pokemon oli uusi Igglybuff. Se väisti todella monta iskua, ja sai tehtyä muutaman osuman Erikoon. Eriko oli kestävä, mutta hänkään ei voinut voittaa pokemonia, joka väisti kaikki hyökkäykset. Seuraava pokemonini, Flame oli Erikoa nopeampi iskijä. Kamppailu Flamen ja Igglybuffin välillä oli tasainen, mutta lopulta Flame voitti. Misan viimeinen pokemon oli Cleffa. Se oli Igglybuffia kokeneempi mutta hitaampi. Ja nopeus merkitsi paljon pokemon-otteluissa. Flame voitti myös Cleffan. Misa ojensi minulle Core-merkin.

Jäin ottelun jälkeen etsimään Kännykkää. Sitten kuitenkin muistin että se oli lähtenyt Scarlet Cityyn. Vaikka Kännykkä pelasi melkein koko ajan, niinä harvoina hetkinä kun hän ei pelannut hän oli todella hauskaa seuraa. Päätin lähteä seuraavaksi kohti Auburn Cityä ja siellä sijaitsevaa Heat-salia. Eriko ja Flame lepäsovät pokepalloissaan, mutta muut pokemonit juoksentelivat innoissaan kun pääsimme ulkoilmaan. Kasvoilleni pyrki hymy. Oli hauskaa seurata pokemonien leikkejä. Päätin antaa niiden pitää hetken hauskaa. Vasta sitten jatkaisimme matkaa kohti seuraavaa salia.

Vastaus:

~ 14 P

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

12.03.2018 20:32
11 - Uuden elämän synty

Vilkaisin ruohotyypin munaani, jonka olin löytänyt pari päivää sitten maastosta. Se oli alkanut värähdellä. Tiesin, että muna kuoriutuisi pian ja saisin samalla uuden pokemonin tiimiin. Halusin, että pokemonini näkisivät kuoriutumisen, joten otin ne ulos pokepalloista. Flame, Kilppari, Kukkalisko, Kännykkä, Eriko ja Doggy istahtivat maahan rinkiin, jonka keskellä muna oli.

Muna risahti. Siihen oli tullut särö. Flame nojautui eteenpäin että näksi varmasti hyvin kuoriutumisen. Erikoa ei niin paljon kiinnostanut, koska se oli nähnyt useiden munien kuoriutuvan muinaisessa ajassa. Mutta meille muille tämä oli ensimmäinen kerta. Munassa oleva särö laajeni, ja yhtäkkiä sieltä työntyi ulos jalka. Vihreä jalka, jonka rakenne viittasi nelijalkaisuuteen. Toisesta säröstä työntyi esiin toinen jalka. Pian kaikki neljä jalkaa olivat esillä ja muna lähti taapertamaan kohti Doggyä. Doggyn kohdalla se ravisteli munankuoren pois päältään ja Doggyn edessä seisoi vastakuoriutunut Chikorita.

Kaivoin pokepallon taskustani.
"Chikorita, haluaisitko matkata minun ja pokemonieni kanssa?" kysyin.
"Chikorita" se vastasi ja taapersi luokseni. Kosketin pokepallolla Chikoritan päätä ja se Chikorita meni pokepalloon. Otin sen kuitenkin heti ulos.
"Nyt pitää keksiä sinulle nimi. Kävisikö Lehti?" kysyin Chikoritalta. Se pudisti päätään. Chikorita ei selvästikään tyytyisi niin tavalliseen nimeen.
"Entä Dinosauro?" kysyin. Chikorita nyökkäsi.

Ennen lähtöäni muistin yhden asian: kouluttajalla voi olla vain kuusi pokemonia mukanaan. Päätin palauttaa Kännykän Scarlet Cityyn. Siellä se saisi pelata puhelimella niin paljon kuin haluaisi eikä sitä rasitettaisi otteluilla. Ja ehkä näkisimme vielä joskus. Vilkutin Kännykälle niin kauan kuin se oli näkyvissä. Sitten käännyin eteenpäin, valmiina uusiin seikkailuihin.

Vastaus:

Tarinasi alkavat olla pidempiä, mikä on hieno juttu! :D Kuvailet myös paljon ja se tekee tekstistäsi oikein eläväistä :3 Toivottavasti pärjäät Dinosauron kanssa ja pääsette yhdessä pitkälle! Tarinastasi saat 14 P.

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

11.03.2018 14:24
10 - Tulisia pokemoneja

Kävelimme poispäin Crimson Citystä. Olimme matkalla kohti Flame Cityä ja sen salia. Matkalla eteemme ilmestyi kuitenkin Charmander.
"Charmander", Flame sanoi. Se selvästikin halusi haastaa toisen Charmanderin otteluun.
"Hyvä on, otelkaa sitten", sanoin Flamelle. Kaksi Charmanderia aloittivat taistelun, joka näytti enemmän painiottelulta kuin pokemon-ottelulta. Flame oli toista Charmanderia paljon kokeneempi ja voitti sen pian.
"Charmander", toinen Charmander sanoi. Se oli selvästi pyyntö, etten nappaisi sitä. Ymmärsin sitä. Se halusi elää vapaana, enkä minä halunnut kieltää sitä.

Pian vastaamme tuli toinen tulityypin pokemon, Growlithe. Se oli innoissaan ja juoksenteli ympäriinsä.
"Haluatko sinäkin otella?" kysyin Growlithelta.
"Growlithe", se vastasi nyökäten. Otin Flamen ulos pokepallosta ja aloitin ottelun. Tämä ottelu oli hieman pidempi kuin edellinen, mutta Flame voitti Growlithenkin.
"Growlithe?" Growlithe kysyi toivuttuaan. Naurahdin. Growlithe selvästikin halusi tulla napatuksi. Heitin pokepallon Growlithea päin, ja parin sekunnin päästä olin napannut Growlithen.

Saavuimme Flame Cityyn. Siellä saimme kuitenkin kuulla että kaupungin Flare-salin pokemonien tasot olivat korkeita, joten en haastanutkaan vielä Flare-salia. Päätinkin sen sijaan lähteä kohti Carnelian Cityä ja Core-salia. Ennen lähtöä halusin kuitenkin tehdä yhden asian: antaa Growlithelle nimen.
"Kelpaisiko Doggy?" kysyin Growlithelta.
"Growlithe!" Growlithe huudahti. Äänensävystä ei voinut erehtyä. Vastanimetty Doggy hyväksyi uuden nimensä.

Vastaus:

Onnea Growlithesi kehittämiseen ja kasvattamiseen! Annan tästä tarinasta 12 P ja kommentoin edelleen paremmin uudempiin tarinoihisi :)

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

11.03.2018 11:03
9 - Tulinen ottelu

Kukkalisko iski Slugmaa, joka kaatui hävinneenä maahan. Se kuitenkin nousi pian pystyyn.
"Slugma", se sanoi ja mateli pois. Jätimme Slugman rauhaan ja astelimme Crimson Cityyn. Siellä tapasimme Blood-salin salijohtajan Kaiton.
"Aion haastaa sinut!" huusin Kaitolle.
"Käytätkö ottelussa tulityypin pokemoneja?" Kaito kysyi.
"Ehkäpä", vastasin hymyillen.

Aloitin ottelun Erikolla. Kaito aloitti Charmanderilla. Eriko oli vahvempi kuin luulinkaan, sillä se voitti Charmanderin heti kättelyssä. Seuraava vastustaja oli Growlithe. Se onnistui iskemään muutaman kerran Erikoon, mutta Eriko voitti pian senkin. Kaiton kolmas pokemon oli Slugma. Se väisti useimmat Erikon iskuista ja osui muutaman kerran Erikoon, mutta Eriko oli niin vahva että voitti myös Slugman.

Sain siis Blood-salimerkin.
"Odota. Täältä salilta saa myös munan" Kaito sanoi ojentaen minulle terästyypin munan. En kuitenkaan erityisemmin pitänyt terästyypin pokemoneista, joten menin myymään sen. Sitten kutsuin kaikki pokemonini ulos pokepalloista ja kävelin Flamen, Kilpparin, Kukkaliskon, Kännykän ja Erikon kanssa kohti uusia seikkailuja.

Vastaus:

Onnittelut voitostasi! Harmi ettei Kaiton antama muna tarjonnut, mutta se saikin oikein hyvän uuden kodin Falconielta :'3 Tarinasta saat 8 P.

- Dee

Nimi: Falconie

10.03.2018 11:51
Luku 2 - Kaksi salia yhdellä iskulla

Ilta on jo laskeutunut, kun saavun Maroon cityyn. Hyökkään ensimmäiseen pokemonkeskukseen ja jätän Weedlen sinne hoitoon. Itse etsiydyn vapaaseen huoneeseen ja menen suoraan nukkumaan. Kun aamulla herään, olen lähdössä ensin syömään, mutta ovella oleva näky pysäyttää minut. Oveni edessä – sisäpuolella! – nukkuu Bulbasaur tyytyväinen hymy huulillaan. Hiivin sen luo, ja koputan sen päälakea kevyesti.

”Hei, kenen pokemoni sinä olet?”
”Sinun”, kuuluu uninen vastaus.
”Etkä ole”, minä väitän. ”Olen melko varma, ettei minulla ole Bulbasauria.”
”Nyt on”, mumina jatkuu. Minä pudistan päätäni.
”Hyvä on. Käydään kysymässä hoitaja Joylta, kuulutko kenelle.”
Bulbasaur tuhahtaa, mutta ei taistele vastaan, kun nostan sen syliini.

Hoitaja Joy ei ole ikinä nähnyt mukanani kantamaa kasvipokemonia. Kun saan sen seuraksi Weedlen takaisin, on käsissäni kaksi ongelmaa. Mitä minun pitäisi niille tehdä?
”Sinut me palautetaan luontoon, vai mitä?” kysyn Weedleltä, kun suuntaan pieneen puutarhaan keskuksen vierellä. Mato väittää äänekkäästi vastaan.
”Minä tulen mukaasi!”
”Minä myös!” yhtyy Bulbasaur kuoroon.

Minun on pakko laskea kaksikko käsistäni. ”Hyvä on, hyvä on… Oikeastiko te haluatte mukaan?”
Molemmat nyökkäilevät, ja minä onnistun hymyilemään ujosti. ”Kutsutaan ensin Skavin ja Fariene seuraan.”
Kun Squirtle ja Charmander istuvat seurassamme, on aika nimetä uudet ystäväni. Hetken mietinnän jälkeen päädymme kaikki yhteiseen tulokseen: Emberiza ja Stimor. Emberizan nimen keksi Fariene, joka oli siitä hyvin ylpeä. Pikkuinen tulilisko oli oppinut kommunikoimaan nopeasti.

”Sitten on kai minun vuoroni esittäytyä”, minä aloitan, ja kerron nimeni pokemoneille. ”Olen Haukka. Haluan kiertää maailmaa ja tavata erilaisia pokemoneja. Toivottavasti meistä tulee hyviä kavereita!”
Kukaan ei väitä minulle vastaan. Seuraavaksi ryhdyn ehdottamaan salin haastamista. Kukaan ei väitä siihenkään vastaan.
”Loistavaa!” minä naurahdan. ”Harjoitellaan ensin hetki, ja katsotaan, mitä osaatte. Sitten mennään!”

Harjoittelutuokio on pian ohi, ja lähdemme etsimään Maroon Cityn salia. Kutsun ensin pokemonit palloihinsa. Matkasta tulee melko hidastempoinen, sillä kaupunki on täysin uusi minulle. Pokemonit kulkevat ihmisten seassa, ja katuja pilkkovat puut ja pensaat. Pieniä katukojuja seisoo siellä täällä, ja jokainen niistä myy mitä mielenkiintoisemman näköisiä tavaroita. Erityisesti eräs koju, jossa myydään erilaisia koruja, saa mielenkiintoni heräämään. Korut on valmistettu sulista ja kivistä ja muista luonnosta löytyvistä materiaaleista. Ihastuneena tutkin niitä hyvin pitkään. Kojun omistava mies vilkuilee minua vähän väliä melko äkäisesti.

Juuri, kun olen tehnyt päätökseni korusta, saapuu paikalle toinen asiakas, jota mies kääntyy palvelemaan. Nostan korun hyllyltä ja olen jo kävelemässä sen kanssa pois, kun muistan, mitä Terra oli sanonut ihmisistä. He eivät jakaneet tavaroitaan. Tavarat piti vaihtaa hassuihin metalliläpysköihin, kolikoihin. Mutristan huuliani ja tutkin laukkuani. Ei kolikoita. Katson korua. Olisin halunnut sen. Keskellä on pieni helmi. Sen lisäksi korussa on muutamia höyheniä ja ilmeisesti luita. Huokaisten pistän korun takaisin hyllylle. Jos kyseessä olisi ollut pokemon, olisin varmasti saanut korun, ainakin vaihtamalla sen johonkin. Mutta ihmisiä ei kiinnostanut muu, kuin metalliympyrät. Mistäköhän sellaisia saisi…?

Tunneiksi venynyt lyhyt kävelyretki päättyy lopulta suurehkon rakennuksen eteen. Sen yläpuolella on merkki, jollaisen olin nähnyt myös omassa kaupungissani erään rakennuksen yllä. Salin merkki. Kun rakennus nyt seisoi edessäni, kipristeli mahassani hiukan. Olikohan sittenkin liian aikaista lähteä haastamaan salia?

Pääni pudistamisella tiputan epäilyt pois ja marssin sisään rakennukseen. Paikka on melko hiljainen. Aulasta löytyy pöytä, jossa istuu valkotukkainen vanhus. Tämä lukee sanomalehteä. Pöydällä lepää kahvikuppi, jota haistelee yksinäinen Caterpie. Koska ketään muuta ei näy, suuntaan tätä kohti.

”Hei! Vanha mies!” huudahdan tälle. ”Miten voin haastaa tämän salin?”
”Vanha mies?” vanha mies toistaa kurtistaen minulle tuuheita kulmakarvojaan. Minä nyökyttelen.
”Tiedätkö, miten teen sen?”
”Ottelemalla minua vastaan”, mies toteaa lopulta kurtisteltuaan tarpeeksi kulmiaan minulle. Minun kasvoilleni leviää hymy.
”Okei! Mutta etkö ole jo liian vanha? Tarkoitan vain, eikö se kuitenkin ole aika rasittavaa…” minä hiljenen, kun mies kääntää minulle selkänsä, ja lähtee suuntaamaan suuria ovia kohti aulan päässä. Kahvia haistellut Caterpie päästää melkoisen valitusryöpyn, joka on höystetty niin monilla kirosanoilla, että emo olisi sättinyt minuakin, jos olisi ollut paikalla tietämässä, että kuulin jotakin tuollaista.

Vanha mies kuitenkin kääntyy pärskähtäen takaisin. ”Älä nyt viitsi valittaa. Unohdin sinut hetkeksi.”
Caterpie ei näytä erityisen tyytyväiseltä, kun mies tulee nostamaan tämän mukaansa. ”Seuraahan sinäkin, lapsi. Ottelu pidetään täällä salissa.”
”Lapsi…” minä mutisen seuratessani miestä ovista sisään suureen tilaan. Henkäisen ihmetyksestä, kun näen yllättävän suuren tilan rakennuksen sisällä. Mies vaeltaa kentän toiseen päähän, ja jostakin paikalle ilmestyy tuomari.

Miehen Caterpie matelee kentälle, ja minulle annetaan lupa aloittaa. Minun täytyy pohtia vain hetki. Vuodet emon kanssa luonnossa olivat opettaneet minulle tarpeeksi pokemoneista. Paras idea olisi aloittaa Farienella tätä matoa vastaan.
”Osoitahan nyt taitosi, Fariene”, mutisen pallolle, ennen kuin päästän Charmanderin kentälle. Vanha mies näyttää vain tympääntyneeltä. Kai tämä oli jo tottunut siihen, että kaikki käyttivät Charmanderia tai muuta tulipokemonia tätä vastaan. Joten ehkä tämä osaisi jotakin erityistä pärjätäkseen meille…

Olin ehkä puolittain oikeassa. Fariene voittaa ensimmäisen madon helposti. Seuraavaksi mies lähettää kentälle toisen Caterpien, joka osoittautuu yllättävän vahvaksi ja voittaa Farienen, joka ei vielä tulityypin liikkeitä osaa. Lähetän seuraavana kentälle Skavinin. Squirtle on ehkä jo oppinut edellisistä otteluista, mutta voittaa toisen Caterpien nopeasti. Seuraava pokemon, Weedle, ei sekään juuri pärjää Skavinin tarmokkaille tackleille.

”Siinä on. Sun-salimerkki”, mies heittää minulle punaisen merkin. ”Hae tiskiltä rahapalkkiosi.”
”Raha…” minä mutisen kutsuessani Skavinin takaisin palloonsa. Raha tarkoitti kolikoita. Kolikot tarkoittivat mahdollisuutta vaihtaa ne koruun. Kipitän tyytyväisenä hakemaan kasan rahaa, ja suuntaan sen jälkeen pokemonkeskukseen. Jätän Skavinin ja Farienen hoitoon samalla, kun lähden itse takaisin kaduille.

Pieni tuulenvire tuo viileyttä lämpimään ilmaan. Onnekseni minulla on hyvä suuntavaisto, ja pystyn suuntaamaan suoraan saman kojun luokse. Ilmassa tuoksuu vastapaistettu leipä, ja mahani ryhtyy kurisemaan. Vilkuilen ympärilläni olevia leipomoita, tarkistan kolikkopussini ja jatkan matkaani. En kuitenkaan tiennyt, miten monta kolikkoa korusta vaadittaisiin… Entä jos nämä eivät riittäisikään? Ehkä saisin sen silti. Eivät ihmiset niin itsekkäitä voineet olla.

Löydän kojun lopulta, ja kysyn, paljonko koru maksaa. Mies vaatii 10 kolikkoa. Kaivan pussin esiin, ja ryhdyn pinoamaan kolikkoja tiskille.
”Yksi, kaksi, kolme…” mutisen laskiessani. Miehen kasvoilla on ilme, jota en ihan tunnista. Ehkä se on happamuutta tai tylsistyneisyyttä. Saan kuitenkin kolikot kasaan, ja mies antaa korun minulle. Tyytyväisenä ripustan sen kaulaani ja ryhdyn marssimaan takaisinpäin. Kolikkopussissa kilisee vielä muutama kolikko, mikä saa minut pysähtymään erään leipomon kohdalla. Tuoksu houkuttelee minut nopeasti sisään, ja ennen kuin huomaankaan, olen ulkona, käsissäni vastaleivottu sämpylä, jonka välissä on salaattia, tomaattia ja juustoa.

Kun olen saanut pokemonini takaisin, pääsemme uudestaan matkalle. Seuraava mahdollinen sali on kotikaupungissani Scarlet Cityssä. Joten sinne siis. Päätän tehdä matkan yhdessä pokemonieni kanssa, ja päästän ne ulos palloistaan. Kadun sitä melko pian, kun joudun kantamaan Emberizaa sylissäni, ja Stimoria olkapäälläni. Ja Skavin valittaa siitä, ettei saa olla sylissä. En kuitenkaan voi päästää irti Bulbasaurista, sillä tämä on nukahtanut syliini.

Fariene on ainut, joka nauttii itsekseen kävelystä, ja osoittelee koko ajan mitä erikoisempia asioita luonnossa. Charmander selittää suureen ääneen kaikenlaista. Sen mielikuvitus on melkoinen verrattuna siihen, että se vasta kuoriutui. Skavin ei ole erityisen kiinnostunut sen selityksistä, mutta Stimor kuuntelee innoissaan kiertyessään kaulani ympärille.

Saavun Scarlet Cityyn illan jo hiukan hämärtäessä. Suuntaan suoraan salille, joka on kuitenkin vielä auki. Käännyn pokemonieni puoleen saadakseni niiden mielipiteen. ”Haluatteko mennä haastamaan sen nyt?”
”Joo!” Fariene hihkaisee. Kukaan muu ei ainakaan väitä vastaan, joten kutsuttuani ne pokepalloihin siirryn rakennuksen sisään. Kukaan ei ole ottamassa minua vastaan, joten varovasti lähden hiippailemaan ympäri rakennusta, ja lopulta löydän suuren huoneen, joka selvästi toimii kenttänä. Kentän toisessa päässä kyykki nuorehko nainen Bulbasaurin kanssa.

”Hei! Clemence!” minä huudan huoneen poikki. Tämä pompahtaa pystyyn ja vilkaisee säikähtäneenä suuntaani, mutta hymyilee tunnistaessaan minut.
”Haukka! Mitäs sinä täällä teet?”
”Tulin haastamaan sinut”, kerron leveästi hymyillen. Clemence näyttää yllättyneeltä.
”Niinkö? Sinä lähdit viimeinkin pokemonmatkallesi?”
Minä nyökyttelen innoissani. Clemence naurahtaa. ”Hyvä on. Vaikka oletkin ystäväni, en silti voi antaa sinun voittaa. Tule vain tänne, niin otellaan.”

Seuraan Clemencen käden heilautusta, ja astelen kentälle. Kun tämä komentaa Bulbasaurinsa kentälle, minä kutsun Farienen mukaan. Ottelusta ei tule erityisen pitkä, kun Fariene voittaa vastustajansa helposti. Charmander on selvästi voimakas. Myös seuraava vastustaja tukee väitettä. Seuraava pokemon, Paras, kaatuu miltei yhtä helposti.
”Mahtavaa, Fariene!” minä kehun yllättyneenä. Clemence ei kuitenkaan näytä lainkaan yllättyneeltä.
”Ehkä sinusta vielä tulee jotakin”, Clemence hymyilee minulle. Minä virnistän kutsuessani Farienen takaisin. Se ei näytä edes kärsineen kovin paljoa. ”Otahan nämä.”
Clemence heittää minulle kilisevän pussin, josta löydän uuden, punaisen merkin. Hyvästelen Clemencen nopeasti, ja lähden kipittämään Terran leipomon suuntaan.

Vastaus:

Edelleenkin suorastaan taidokasta kirjoittamista :3 Kiva kun tapasit Clemencen kanssa, olitte siis ilmeisesti vanhoja tuttuja! Onnittelut myös voitostasi. Tarinastasi saat 37 P

- Dee

Nimi: Eräs henkilö

10.03.2018 09:24
8 - Eric ja Hive-sali

Olin saapunut Cinnabar Cityyn. Taukopaikan pilaamisen selvittelyyn oli mennyt kauan, mutta olin lopulta päässyt sakoilla, jotka käsittivät kaksi pokepalloa. Mutta olin nyt Cinnabar Cityssä, valmiina haastamaan Ericin ja Hive-salin. Menin kuitenkin hieman treenaamaan ensin. Kun olin varma, että pokemonini pystyisivät voittamaan, lähdin salille.

"Tervetuloa. Aiotko haastaa minut?" salijohtaja Eric kysyi.
"Kyllä. Aloitetaanko heti?" kysyin minä.
"Sehän sopii", Eric vastasi ja vei meidät ottelukentälle. Eric valitsi ensimmäiseksi pokemonikseen Squirtlen. Minä otin kentälle Flamen, sillä vaikka sillä oli tyyppihaitta se oli kuitenkin kokenein pokemonini. Flame voitti Squirtlen yllättävän helposti. Seuraava pokemon oli Horsea. Se ampui suustaan vettä ja mustetta, mutta Flame oli nopea väistelijä. Flame voitti Horseankin, mutta oli ottelun jälkeen niin hengästynyt, että Ericin seuraava pokemon, Totodile, voitti Flamen yhdellä iskulla. Seuraavaksi kentälle lähti Kukkalisko. Se oli Totodileä kokemattomampi, mutta sillä oli tyyppietu. Sen turvin Kukkalisko voitti Totodilen, ja minä sain neljännen salimerkkini. Jäimme saliottelun jälkeen hetkeksi Cinnabar Cityyn miettimään seuraavaa kohdettamme. Lopulta päätimme lähteä kohti Crimson Cityä ja Blood-salia.

Vastaus:

Onnittelut voitostanne ja onnea myös tuleviin salitaisteluihin! Tarinastasi saat 10 P.

- Dee

©2018 Pokemon Wisteria - suntuubi.com