Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tarinoita ei ole pakko kirjoittaa, sillä pelissä pääsee etenemään ilmankin, mutta toki tarinoista voi aina saada lisää rahaa tai joskus jopa esineitä. Tarinat kirjoitetaan alla olevaan vieraskirjaan.

Joskus meneillään on myös erikoistapahtumia, joiden aikana jostain tietystä tarina-aiheesta voi saada normaalia enemmän rahaa. Tällä hetkellä meneillään ei kuitenkaan ole mitään.

 [ Kirjoita ]

Nimi: lumipallo

16.02.2018 14:49
chapter 5 ~ toukka in trouble

En voinut peitellä hymyäni, kun jatkoimme Sun-salilta matkaa kohti tuntematonta, kiiltelevä salimerkki rintapielessäni. Pikkuinen Pölypallerokin kulki rinta rottingilla eteenpäin, vaikka olikin vähän väliä kompastella hiukan kömpelöihin jalkoihinsa. Toukka nukkui (taas), se oli aina ollut hirmuisen unelias tapaus, kun taas kaksi muuta pokemonia olivat sitävastoin uteliaita, t-kirjaimella.
"Hyvin meni, tosi hyvin", kehuin vielä squirtlea, vaikka Maroon city suloisine mökkeineen ja talvipuutarhoineen alkoi jo jäädä taaksemme. Taivaalle oli kertynyt muutama pilvenhattara, jotka taivas värjäsi kauniin vaaleanpunaisiksi.

Eipä aikaakaan, kun edessä jo häämötti toinen kylä! Ja mikäpäs muukaan kuin suuri, kiiltävä salirakennus otti meidät vastaan. Kaivoin reppuani, mutta tartuin yhtäkkiä johonkin palloista koottuun pötköön. Minulta meni hetki tajuta, että Pallopää se sinne oli luikahtanut! Harmikseni se oli juuri ehtinyt mussuttaa puolet kouluttajien opaskirjasta.
"Eih! Miksi juuri minä!" vaikeroin ja nostin matosen sekä repaleisen ohjekirjan käteeni. Eipä siitä ollut juuri mitään jäljellä. Annoin Pallopäälle tuiman katseen, mutta en voinut kauaa olla vihainen suloiselle matoselle.

Tämä sali ei ollut yhtä suuri kuin edellinen, joka saattoi merkitä sitä, että siellä asui vähemmän pokemoneja ja se olisi siksi helpompi päihittää? No, sitä ei kukaan voinut tietää. Tämä sali ei myöskään ollut yhtä kiiltäväksi puunattu ja kullanhohtoinen, vaan hieman rapistunut tiilirakennus, jonka seiniä pitkin kipusivat paksut murattiköynnökset ja muut mitä eriskummallisimmat kasvit, joita ei talvi tuntunut haittaavan sitten ollenkaan.
"No, ootteko valmiita?" kysyin innoissani pokemoneilta. Pallopää ei uskaltanut sanoa mitään, sillä se oli vieläkin hieman peloissaan. Pölypallero taas tuskin leikeiltään kuuli mitään ja Toukka nukkui edelleen.

Sain kuitenkin itsekin päättää omista asioistani, joten kutsuin pokemonit kasaan ja herättelin Toukan, se oli nimittäin aika koittaa salitaistelua toisiksi vanhimpana pokemoninani. Avasin rivakasti pienen puuoven, johon oli kirjoitettu vihreällä spraymaalilla "Burst". Ehkä se siis oli salin nimi.
"Jes, näättekö, uusi kouluttaja!" kuului sisältä innokas naisääni, kun astuin sisään saliin. Seinät olivat puuta, eivätkä ollenkaan niin huolitellut, kuin Sun-salilla. Suunnilleen kolme neljäsosaa salin pinta-alasta oli varattu pokemonien erilaisille virikkeille. Tämän salin johtaja taisi todellakin välittää pokemonreistaan!

"...hei?" tervehdin varovasti oranssitukkaista naista, joka paimensi pientä bulbasauria ja oranssinpunertavaa rapumaista otusta lähemmäs meitä.
"Hei... olen Clemence", nainen esittäytyi varovasti, "...jos vaan hoidetaan tää taistelu pois alta?" Nyökkäsin hymyillen - tämä salijohtaja oli ilmeisesti paljon rennompi pokemonien kuin ihmisten seurassa. No, en antanut sen haitata, vaan kutsuin Toukan luokseni.
"Teet parhaas", suputin matoselle ja päästin sen sitten kehään taistelemaan bulbasauria vastaan.

Olin ilmeisesti arvioinut Toukan voimat väärin, sillä bulbasaur löi sen heti ensimmäisellä liikkeellä. Pieni weedle painoi pallomaisen päänsä nolona alas, mutta itse en lannistunut, vaan lähetin Pölypalleron kentälle. Rakas pikku kilpparini oli täynnä intoa ja se päihitti helposti itseään huonomman bulbasaurin. Päivän pelastaja!
"Hyvä, just noin! Jaksaa jaksaa!" kannustin squirtlea, joka sai kehuista uusia voimia ja löi paras-rapupokemonin heti ensi yrittämällä! Se oli niin taitava, pieni kilpikonna-otus.
"Hyvä rakas!" kiljuin ja kaappasin squirtlen syliini.

Vastaus:

Rip ohjekirja, toivottavasti pärjäät ilmankin tai saat uuden jostain kaupungista! Voititte Clemencen varsin helposti, ansaitsit todellakin pokémoniesi kanssa Burst Badgen :3 Pölypallero alkaa olla jo haastava vastus alemman tason pokémoneille! Tarinastasi en löytänyt ollenkaan virheitä. Pidän todella siitä, että vuorosanat ovat puhekielellä, se tuo tarinaan rentoutta ja mukavaa tunnelmaa :D Saat siis mukavan pituisesta pätkästäsi kokonaiset 24 P!

- Dee

Nimi: Zema

16.02.2018 11:31
Nummer 2 ✖ Vihreä omituinen otus

Aurinko yrittää kovasti sokaista jokaisen kulkijan ampumalla lumihankeen kirkkaita valonsäteitään. Ilmassa leijuu kylmä pakkanen, joka yrittää palelluttaa kaiken, mistä vain onnistuu saamaan otteen. Pysyttelen parhaani mukaan liikkeellä, jotta en itse paleltuisi. Lumihangessa hyppii innokas punainen liekkihäntä, jota pakkanen ei näytä haittaavan ollenkaan. Otus näyttää pitävän lumesta, mikä tuntuu kyllä vähän oudolta, koska onhan kyseessä kuitenkin tulityyppiä edustava pokemon. Ainahan pitää kuitenkin löytyä niitä erikoisempiakin tapauksia.
“Charmander“, otus hihkuu yrittäessään olla uppoamatta hankeen ihan kokonaan.
Acairia ei kyllä voi sanoa miksikään muuksi kuin söpöksi sen tarpovan innoissaan syvässä lumihangessa. Pokemon nimittäin kieltäytyi kulkevasta auratulla polulla, vaikka minä yritinkin kovasti charmanderia siihen suostutella.

Polkua reunustaa piikikkäiltä näyttävät pensaat, jotka ovat luopuneet tietenkin lehdistään. Siitä huolimatta niiden toiselle puolelle ei näe kuin todella huonosti. Muutama oksa alkaa heilua vähän kahisten. Acair yrittää rynnätä sen luokse, mutta nappaan otuksesta äkkiä kiinni, koska se varmaan säikyttäisi kahistelijan pois. Kaivan nopeasti repustani pokepallon siltä varalta, että kyseessä on pokemon.
“Charmander?“ Acair tuijottaa hämmentyneenä pensaikosta,esiin mönkivää otusta.
Vihreä tulija muistuttaa ehkä pikkuisen kilpikonnaa, mutta ei kuitenkaan ole lähelläkää sellaista. En oikein osaa yksinkertaisesti sanoa, miltä otus näyttää. Yhdestä asiasta menen kuitenkin varmuuteen. Kyseessä on pokemon. Pallon olen jo epäilevänä laittanut taskuuni, mutta onneksi saan sen siitä nopeasti käyttöön. Heitän pokepallon nopealla liikkeellä kohti vihreää bulbasauria.

Pallo kolahtaa itukseen juuri sopivasti, että onnistun nappaamaan sen. Acair säntää kiinnostuneena tutkimaan bulbasauria. Kävelen itse rauhallisesti perässä. Tutkailen pokemonia vähän ja yritän miettiä sille nimeä. Tiedän, että Acairilta on ihan turha kysyä, joten minun pitää keksiä se itse.
“Broc“, sanon lopulta tyytyväisenä.
En tiedä yhtään, mistä sen keksin, mutta,se kuulostaa sopivalta.

Vastaus:

Bulbasauria tosiaan on aika vaikea kuvailla! Onnittelut löydöstäsi, Broc on oikein sopiva nimi uudelle kaverillesi :3 Tarinasi oli söpö, saat siitä 15 P!

- Dee

Nimi: Zema

13.02.2018 19:54
Nummer 1 ✖ Itsevarma liekkihäntä

Katson varovasti hymyillen pientä punaista otusta, joka makoilee lattialla ja tutkii katseellaan kaikkea, mikä vain ulottuu sen näkökenttään. En ole koskaan ollut mikään tietäjä, mutta sen verran kuitenkin tiedän, että tuo punainen otukseni on pokemon. Jos en ihan väärin ole päätellyt, kyseessä on charmander.

Pokemon mönkii kiinnostuneena ympäriinsä ja yrittää saada otteen kaikesta mihin vain ylettyy. Yritän kuvata suloisesti ääntelevää charmanderia, jota ei vain yksinkertaisesti voi katsoa hymyilemättä.
“Voi sua, miten voit olla noin söpö“, lässytän charmanderille, joka yrittää tarrata hampaansa karvaiseen mattoon.
Punainen pokemon nostaa hitaasti katseensa ja tuijottaa minua suurilla sinisillä silmillään. Pelkästään sekin näyttää jo liian söpöltä.
“Charmandeer“, pokemon sanoo ja läppäisee varovasti sängyn reunalta roikkuvaa mustaa hupparin hihaa.

“Mikäs sun nimi vois olla?“ pohdin puoliääneen samalla, kun tarkkailen punaisen otuksen puuhia.
“Charmander“, pokemon hihkaisee.
“Eiku sun nimi“, hymyilen ja yritän miettiä hyviä nimivaihtoehtoja.
“Charmander“, punainen liekkihäntä tokaisee.
“Höppänä, et sä osaa sanoo muuta“, sössötän yrittäen kuulostaa suloiselta ja annan hupparin pokemonille siinä toivossa, ettei se onnistuisi rikkomaan sitä.
Charmanderin ilme muuttuu vähän pettyneeksi. Punainen vetäisee hupparin sängyltä hampaillaan ja tutkii sitä kiinnostuneena.
“Oisko sun nimi Acair“, kerron tyytyväisenä.
Pokemonilla ei ainakaan ilmeestä päätellen näytä olevan mitään sitä vastaan. Olin onnistunut keksimään hyvän nimen, vaikka pokemon olisi halunnut itsevarmasti pysyä vain lajinsa nimessä, joka oli ainut asia, jonka se osaa sanoa.

Vastaus:

Hahah teidän väittely oli ylisöpö xD <3 Eihän tässä ollu mitään vikaa! Acair mahtaa olla vilkas poika :D Saat tästä tarinasta kokonaiset 15 P!

- Dee

Nimi: lumipallo

12.02.2018 19:49
chapter 4 ~ aurinkosalilla

Pitkään pitkin peltoja kuljeskeltuamme saavuimme vihdoin ja viimein kaupunkiin. Kaukana taivaanrannassa häämötti suloisia, pieniä puumökkejä ja kadut vilisivät pokemoneja kouluttajineen, mutta heti ensimmäisenä edessämme törrötti sali. Kirkkaankeltaisen rakennuksen seinät kiiltelivät auringossa ja suurien lasiovien yläpuolella luki "Sun". Tämä oli siis Sun-sali, Maroon cityn taistelusali, näin luin kartasta.
"Mennäänkö vähän kokeilemaan ottelemista?" kysäisin leikkisästi pokemoneiltani, vaikkeivät ne osanneetkaan puhua. Squirtle-Pölypallero yritti jahdata kömpelösti omaa häntäänsä ja tuskin edes kuuli sanojani. Toukka oli taas nukahtanut, ja se kuorsasi hiljaa olkapäälläni.

"Caterpie!!" Pallopää oli selvästi ainoa, joka edes kuuli kysymykseni. Sekin puhkui intoa, mutta olin jo suunnitellut antavani ensimmäisen otteluvuoron Pölypallerolle, olihan se jo iso tyttö ja pokemoneista kokenein.
"Salille siis!" totesin päättäväisenä ja kutsuin lumipalloja pyörittelevän squirtlen minun ja matosten mukaan. Toukkakin havahti juuri sopivasti hereille, kun astelin kivisiä portaita pitkin Sun-salin ovelle. Nimi ei ainakaan kuulostanut hirveän synkältä, eikä vaikeustasojenkaan pitänyt olla kovin suuret. Päättäväisesti tartuin ovenkahvaan ja vedin siitä.

Edessämme aukeni suuri, valkoiseksi maalattu huone, jonka reunoilla oli muutama peili ja erinäisiä voittomerkkejä ja -ruusukkeita. Huoneen perällä luikerteli matoja - kaksi täsmälleen samanlaista, kuin oma pikku Pallopääni ja yksi weedle-mönkiäinen, joka muistutti erehdyttävästi Toukkaa.
"Toivottavasti mä en vahingossa vaihda teitä täällä", suputin matosille, jotka inisivät kimeästi. Mitä lie niidenkin päässä liikkui, tuskin mitään erityistä. Kaukana salin perällä vanha, vitivalkeaan takkiin pukeutunut parrakas mies hypisteli pokemonpallojaan, jotka olivat kaikki viisi Mega balleja. Oho!

"Jaahas jaahas, näköjään uusia elämännälkäisiä seikkailijoita", mies mörisi ja kutsui pokemoninsa lähemmäs minua. Ne sihisivät uhkaavasti ja kiemurtelivat kuin mitkäkin käärmeet. Omat suloisen vilkkaat pokemonini näyttivät yhtäkkiä kovin heikoilta, mutta luotin Pölypalleron taitoihin ja kokemukseen.
"Ilmeisesti", vastasin yrittäen pysyä kylmänviileänä.
"Aloitetaan sitten", mies vastasi yhtä tunteettomasti. "Tiedät varmaan säännöt, sen kuin valitset ensimmäisen pokemonisi." Kutsuin Pölypalleron lähemmäs ja rutistin sitä lujasti.
"Mä luotan suhun, rakas", kuiskasin kilpparille, "tee parhaas."

Squirtle taapersi itsevarmana kehään. Ensimmäinen vastustaja oli toinen caterpieistä, joka oli niin heikko, että Pölypallero päihitti sen heti ensimmäisellä liikkeellä.
"Just noin, hyvä!" kannustin kilpikonnaa, kun se sai vastaansa hiukan kokeneemman caterpiirakkamatosen. Tällä kertaa vaaleanvihreä aloitti, mutta sai squirtlen vain horjahtamaan. Kilppari käytti voimiaan ja päihitti toisenkin vastustajansa pienen alkuhapuilun jälkeen varsin kunnioitettavasti.
"No, nämä kaksi olivat heikkoja, mutta weedleäni et kukista!" salijohtaja uhkaili. Luotin silti satayksiprosenttisesti pikkuiseen, mutta viekkaaseen squirtleen. Weedle aloitti voimakkaasti saaden Pölypalleron kaatumaan. Se keräsi itsensä nopeasti - ja PAM! Viimeinenkin pokemon oli päihitetty!

Vastaus:

Onnea salivoitosta, Pölypallero on todella kehittynyt taisteluissa! Lisäksi tunnut koko ajan luovan vahvaa sidettä pokémoneihisi :3 Saat tarinastasi tällä kertaa 22 P, sillä oli oikein kivasti pituuttakin!

Nimi: Sailukki

12.02.2018 19:21
Tarina 1 - Ulkoilu-ongelma

Istuin omalla kotisängylläni pelaamassa kännykällä pokemon-pelejä. Uusi pokemonini, Caterpie, mönki pääni päällä, ilmeisesti tahtoen ulos seikkailemaan.
"Jes!" huusin niin lujaa, että mato tippui pääni päältä, "sain Pichun! Tosin, vain tässä pelissä", sanoin hetken päästä. Olisi jännää jos omistaisi Pichun oikeasti. Aloin taas näpyttämään puhelinta, mutta Caterpie ei pitänyt siitä.
"Hei, pois päältäni, pieni mato!" kiljaisin, kun Caterpie oli mönkinyt naamalleni.
"Pieni voisi olla sinun nimesi, senkin ulkoilu-pakkoinen mato!" kiusoittelin, mutta Caterpie näytti pitävän uudesta nimestään. Nousin sängyltä seisomaan, ja kaikki neljä pokemoniani näyttivät innostuneilta, kun vihdoin olin noussut ylös. Bulbasaurini ainakin oli niin innoissaan, että meinasi kompastua mattoon.
"Mennään etsimään uusia pokemoneja!" huusin, ja Charmi sanoi (hänkin innoissaan) "Charmander" ja niin lähdin matkaan, ovesta ulos, ja odotin, että pokemonitkin tulisivat mukaan.

"Slugma" Magma huusi, ja hyppäsi lumen päälle, vajota sitten alas kuin hississä. Sen tuli sulattaa lumeen polun, ja annoin sen ja Charmin johtaa joukkoa. Pieni tosin käveli polun vieressä, koska se rakastaa lunta. Vaikka mato onkin hyvin kevyt, se vajosi kerran niin syvälle, että se kiljaisi "Caterpie!" ja minun piti auttaa se ylös.
"Kulje nyt tässä polulla", sanoin naurahtaen, ja laskin sen maahan muiden viereen. Äkkiä Bulbis valpastui, ja sanoi hiljaa "Bulbasaur", kunnes puskien välistä lumen keskeltä pomppasi jotain.
"Pidgey!" Se huusi, ja innostuin. Ehkä tämä olisi viides pokemonini!
Käskin Magman sivuun, ja yritin heittää lintua pokepallolla. Se kuitenkin tajusi, että pokemonpallo lensi sitä kohti, ja Pidgey hyppäsi sivuun. Kerran se katsahti nälkäisen näköisenä Pientä, ja lensi sitten pois. Nosti Caterpien maasta pääni päälle, ja mulkaisin kerran linnun lähtösuuntaan.
"Älä huoli, Pieni", sanoin madolle hellästi, "en minä anna tuon tehdä sinulle mitään."

Vastaus:

Söps :3 Onnea Pidgeyn nappaamisesta! Jossain kohtaa taisi aikamuoto vaihtua yhden verbin ajaksi, kun sanoit "sen tuli sulattaa lumeen polun", mutta se on vain pikkuvirhe. Saat tästä 11 P :3

- Dee

Nimi: lumipallo

12.02.2018 18:27
chapter 3 ~ toukkia talon täydeltä

Toukka nukahti jossain vaiheessa olkapäälleni, kun taas Pölypallero pomppi innoissaan eteenpäin, mitä nyt kaatui vähän väliä nenälleen. Kilvestä ei juuri ollut hyötyä, jos aina sattui kaatumaan pepulleen tai naamalleen, muttei koskaan selälleen. Pieni huvittunut tyrskähdys pääsi huuliltani, mutten onneksi herättänyt mato-weedleä uniltaan.
"Onkohan täälläkin villipokemoneja?" pohdin hiljaisella äänellä.
"Squirtle!" kilpikonna-otus kiljui, joka valitettavasti herätti Toukan. Katsoin tuimasti pokemoniin, joka näytti selvästi nolostuneelta.

"Weedle", Toukka mutisi unenpöpperöisenä ja oli jo nukahtamassa uudestaan, kun se yhtäkkiä valpastui niin, että oli pudota maahan. Höristin korviani, mutten kuullut mitään, ennen kuin eteemme pölähti yhtä lailla matomainen, pallopäinen otus, joka oli kauttaaltaan vaaleanvihreä. Pokemoneilla taisi olla aika hyvä kuulo!
"Caterpie!" matonen kiljahti ja Toukka hyppäsi alas olkapäältäni puolustusrintamaksi Pölypalleron vierelle. Ne olivat niin söpöjä ollessaan taisteluasemissa!

Kaivoin pokepallon repustani - ne alkoivat huveta hyvää tahtia samalla, kun pokemontiimini vahvistui. Heitin pallon kohti ilmeisesti caterpien lajista pokemontoukkaa, johon pallo osui heti ensi yrittämällä. Caterpie selvästi pinnisteli päästäkseen ulos pallon voimasta, mutta ykköstason pokemon ei pärjännyt edes heikoimmalle pallolle.
"Gotcha!" kiljahdin kuin aito pokemonkouluttaja ikään, ja kiiruhdin noukkimaan mato numero kakkosen maasta. Se inisi hiljaisella äänellä.

"Oletpas sä hassun näkönen, caterpiirakka", hymyilin olennolle, joka älähti vastaukseksi. Squirtle-kilppari oli kaataa minut kumoon innokkuudellaan - sille oli jo kertynyt taitoja pyydystysretkillämme. Pikku pokemonvaavini oli kasvanut isoksi!
"Mitäs jos sun nimeksi tulis Pallopää? Kuvastais hyvin", kysäisin leikkisästi, otukselta. Se kiemurteli kädeltäni olkapäälleni - nyt oli molemmat puolet varattuja.

Vastaus:

Niin söpöä :D Sustahan on tulossakin aito pokemonkouluttaja! Squirtle tosiaan kehittyy myös koko ajan, nyt se on jo tasolla 12 :o Tarinastasi saat 14 P :3

- Dee

Nimi: lumipallo

11.02.2018 16:26
chapter 2 ~ toukkatuholainen

Pölypallero pomppi innoissaan edelläni, välittämästä syvästä hangesta, joka peitti ainakin kolme neljäsosaa squirtlen vartalosta. Se hymisi innoissaan ja toisteli välillä nimeään välittämättä orastavasta hermorohmaduksestani sen suhteen.
"Pölypallero! Pölypallero? Pölypallero..." otus hihkui ja heitteli lunta ilmaan niin, että suurin osaa osui naamaani ja valui kauluksen sisään. En silti tohtinut nuhdella noin suloista pientä pokemonia. Tällä alueella oli selvästi villipokemoneja, sillä hallan kohmettama heinikko kahasi ja sieltä täältä kuului olen-hurja-peto-ääniä. En voinut pidätellä hymyä, mutta loikkasin silti taaksepäin, kun eteemme yhtäkkiä pölähti täysin äkkiarvaamatta hurjistuneen näköinen pokemon.

Pokemon sai minut lähinnä nauramaan, se näytti siltä, kuin otuksella olisi kuvioitu sipuli selässään. Se ei kuitenkaan näyttänyt hirveän hellyyttävältä.
"Bulbasaur!" olento kimitti ja kierähti paikoillaan. Olisi kyllä kiva saada urhea pieni bulbasaur matkakaveriksi. Kaivoin pokepallon repustani ja käskin squirtlen sivummalle. Tyttö oli yhtä pelästyneen näköinen kuin minä, mutta sen silmistä paistoi uteliaisuus uutta mahdollista leikkikaveria kohtaan. Heitin pallon kohti pokemonia ja osuin kuin osuinkin siihen. Valitettavasti tavallisesta pallosta ja pienet hampaansa paljastaneesta squirtlestä ei ollut vastukseksi bulbasaurille, joten se onnistui pääsemään irti ja loikkimaan pakoon.

"No, ei se mitään, parempi tuuri ensi kerralla", lohduttelin surulliseksi valahtanutta Pölypalleroa, jonka iholle putosi iso, märkä kyynel. Nostin vaaleansinisen otuksen syliini ja jatkoimme matkantekoa. Maisemat alkoivat pikku hiljaa vaihtumaan, heinikko alkoi muuttua pieneksi metsiköksi, jota reunustivat tiheät karhunvatukkapensaat. Ei kyllä tehnyt mieli koskea, vaikka piikit olivatkin lumen ansioista hyvin piilossa. Pieni Pölypallero sai oppia asian kantapään kautta, kun se innoissaan vipelsi tutkimaan puskaa. Pokemon kiljaisi ja juoksi takaisin luokseni haavaansa puhallellen.
"Ei mitään hätää", rauhoittelin sitä.

Juuri, kun olimme jatkamassa matkaa, luikerteli piikkipensaan suojista kuitenkin ruskea, madonkaltainen otus, joka muistutti hiukan mutakylvyn saanutta käärmettä. Se oli kuitenkin "kasattu" pallonmuotoisista asioista. Uusi villipokemon!
"Nyt onnistutaan!" suputin pienen squirtleni korvaan ja se asettui puolustusvalmiiksi, mutta oli miltei heti kaatua taaksepäin, kun ei pysynyt tasapainossa. Kuulin, kuinka kilppari lopulta kaatua tömpsähti maahan, mutta keskityin vain tähtäämään pokepallon suoraan kohti villipokemonin päätä. Se osui! Pallo hölskyi ja tärisi, mutta pysähtyi lopulta.
"Me saatiin se!" hihkuin Pölypallerolle, joka oli juuri noussut ylös ja hieroi nyt takamustaan nolona.

Noukin pokepallon maasta ja raotin sitä, jolloin mato-otus luikerteli olalleni. Se kutitti toppatakista huolimatta!
"Mikäköhän laji sä olet", mutisin ja kaivoin pienen pokemonlajikirjan repustani. Onnistuin lopulta saamaan selville, että mato oli lajiltaan weedle ja se edusti sekä bug- että poison-luokkaa. Olipas hyvä löytö!
"Mikäs tän nimeksi vois tulla?" kysyin puoliksi Pölypallerolta, puoliksi itseltäni. Se pitäisi päättää hiukan nopeammalla kaavalla. Squirtle vain hyppi ja pomppi edessäni yrittäen tehdä tuttavuutta toisen pokemonin kanssa.
"Mitä jos sä oot Toukka?" kysyin weedleltä, joka oli yhä kietoutunut olkapääni ympärille.
"Toukka", matonen toisti. Selvästi hyvä nimi.

Vastaus:

Aws :D <3 Taisinkin jo chattiin korjata mun mokan takia ton, että pokémon osaa sanoa oman lajinsa nimen, eikä siis omaansa - olin sanonut turhan epäselvästi. Mutta symppis tarina, enkä löytänyt oikein korjailtavaakaan! Sujutat myös hyvin kuvailuja ja tietoiskuja keskelle tarinaa :D Saatkin siis bonusta rahastoosi 18 ₽.

- Dee

Nimi: lumipallo

11.02.2018 15:25
chapter 1 ~ karkkikaaos

Pieni, vaaleansininen, kilpikonnamainen otus mönki lattialla ja ähki suloisesti - niin suloisesti, että hipsin hakemaan kännykän ja aloitin videon kuvaamisen. Pikkuruinen squirtle tuijotti minua suurine silmineen, pää kallellaan.
"Jatka vaan, hölmö", höpisin sille, mutta lopetin videon, joka sai pokemonin jatkamaan matkaansa. Pian huomasin kuitenkin, miksi kilpikonnantapainen oli ylipäätään tumpsahtanut sängyltäni alas ja lähtenyt ryömimään kohti tuntematonta - se oli iskenyt silmänsä vähän matkan päässä hyllyllä lojuvaan karamelliin, jonka paperi rapisi ihanasti. Sisällä kääreessä vaaleanpunainen herkku vain odotti syöjäänsä.
"Fiksu tyttö", lässytin squirtlelle, mutta annoin sen itse kavuta vielä viimeiset metrit ja nousta sitten istumaan.

Pokemon yritti epätoivoisesti tukeutua hyllykköön ja nousta takatassujensa varaan, mutta yritykset epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Otuksen hymy hyytyi ja se valahti selälleen lattialle. Se tuijotti minua niin sydäntäsärkevästi, etten voinut muuta kuin harppaista huoneen poikki ja auttaa pokemonin ylös. Kun se kerran pääsi ylös, ei ollut hymylle loppua. Varovasti kilpikonna kurkotti kohti karkkia, mutta kun se viimein sai sen käsiinsä, kuului valtava ryhmähdys.
"Mitä sä nyt säädät?" ihmettelin ja astelin takaisin squirtlen luo. Tyttöpokemon tuijotti minua silmät lautasina, hiukan katuvan näköisenä. Se roikotti sormissaan tyhjää karkkipaperia ja sen vahvat leuat näyttivät jauhavan purukumimaista herkkupalaa. Hyllykkö oli kuitenkin rysähtänyt maahan ja kaikki tavarat levinneet ympäri huonetta.

"No, ei voi mitään", huokaisin, "ehkä sulle on täällä liian vähän tekemistä, mitä jos lähettäisiin vähän seikkailemaan?" Pokemonin ilme kirkastui ja se ponnahti seisomaan alta aikayksikön. Nyt se kävi jo kepeästi, ei ilmeisesti tarvittu paljoa harjoitusta. Nappasin squirtlen kädestä kiinni ja avasin ovenkahvan, jolloin kasvojamme vasten pölähti kasa lumihiutaleita. Squirtle näytti innostuvan valkoisesta, pehmeästä aineesta suuresti ja lähti innoissaan pomppimaan ja kieriskelemään lähimpään lumikasaan.
"Voi sua pientä", naurahdin pikkuisen intoilulle. Se nosti päänsä hangesta ja tapitti minua jälleen pää kallellaan. Otus näytti ihan pieneltä lumipallolta nyt - tai pikemminkin pölypallolta!
"Sun nimi saa olla Pölypallero", hymyilin pokemonille. Ja seikkailukin oli vielä edessäpäin!

Vastaus:

En kestä kuinka söpö! :D <3 Ainakin nyt sain selville, mistä squirtlesi nimi tulee. Onnea seikkailullenne, annan sitä varten sulle rahaa kokonaiset 12 ₽ :)

- Dee

©2018 Pokemon Wisteria - suntuubi.com