|
|
Tarinakirja
Tarinoita ei ole pakko kirjoittaa, sillä pelissä pääsee etenemään ilmankin, mutta toki tarinoista voi aina saada lisää rahaa tai joskus jopa esineitä. Tarinat kirjoitetaan alla olevaan vieraskirjaan.
Joskus meneillään on myös erikoistapahtumia, joiden aikana jostain tietystä tarina-aiheesta voi saada normaalia enemmän rahaa. Tällä hetkellä meneillään ei kuitenkaan ole mitään.
| Nimi: lumipallo |
11.02.2018 16:26 |
chapter 2 ~ toukkatuholainen
Pölypallero pomppi innoissaan edelläni, välittämästä syvästä hangesta, joka peitti ainakin kolme neljäsosaa squirtlen vartalosta. Se hymisi innoissaan ja toisteli välillä nimeään välittämättä orastavasta hermorohmaduksestani sen suhteen.
"Pölypallero! Pölypallero? Pölypallero..." otus hihkui ja heitteli lunta ilmaan niin, että suurin osaa osui naamaani ja valui kauluksen sisään. En silti tohtinut nuhdella noin suloista pientä pokemonia. Tällä alueella oli selvästi villipokemoneja, sillä hallan kohmettama heinikko kahasi ja sieltä täältä kuului olen-hurja-peto-ääniä. En voinut pidätellä hymyä, mutta loikkasin silti taaksepäin, kun eteemme yhtäkkiä pölähti täysin äkkiarvaamatta hurjistuneen näköinen pokemon.
Pokemon sai minut lähinnä nauramaan, se näytti siltä, kuin otuksella olisi kuvioitu sipuli selässään. Se ei kuitenkaan näyttänyt hirveän hellyyttävältä.
"Bulbasaur!" olento kimitti ja kierähti paikoillaan. Olisi kyllä kiva saada urhea pieni bulbasaur matkakaveriksi. Kaivoin pokepallon repustani ja käskin squirtlen sivummalle. Tyttö oli yhtä pelästyneen näköinen kuin minä, mutta sen silmistä paistoi uteliaisuus uutta mahdollista leikkikaveria kohtaan. Heitin pallon kohti pokemonia ja osuin kuin osuinkin siihen. Valitettavasti tavallisesta pallosta ja pienet hampaansa paljastaneesta squirtlestä ei ollut vastukseksi bulbasaurille, joten se onnistui pääsemään irti ja loikkimaan pakoon.
"No, ei se mitään, parempi tuuri ensi kerralla", lohduttelin surulliseksi valahtanutta Pölypalleroa, jonka iholle putosi iso, märkä kyynel. Nostin vaaleansinisen otuksen syliini ja jatkoimme matkantekoa. Maisemat alkoivat pikku hiljaa vaihtumaan, heinikko alkoi muuttua pieneksi metsiköksi, jota reunustivat tiheät karhunvatukkapensaat. Ei kyllä tehnyt mieli koskea, vaikka piikit olivatkin lumen ansioista hyvin piilossa. Pieni Pölypallero sai oppia asian kantapään kautta, kun se innoissaan vipelsi tutkimaan puskaa. Pokemon kiljaisi ja juoksi takaisin luokseni haavaansa puhallellen.
"Ei mitään hätää", rauhoittelin sitä.
Juuri, kun olimme jatkamassa matkaa, luikerteli piikkipensaan suojista kuitenkin ruskea, madonkaltainen otus, joka muistutti hiukan mutakylvyn saanutta käärmettä. Se oli kuitenkin "kasattu" pallonmuotoisista asioista. Uusi villipokemon!
"Nyt onnistutaan!" suputin pienen squirtleni korvaan ja se asettui puolustusvalmiiksi, mutta oli miltei heti kaatua taaksepäin, kun ei pysynyt tasapainossa. Kuulin, kuinka kilppari lopulta kaatua tömpsähti maahan, mutta keskityin vain tähtäämään pokepallon suoraan kohti villipokemonin päätä. Se osui! Pallo hölskyi ja tärisi, mutta pysähtyi lopulta.
"Me saatiin se!" hihkuin Pölypallerolle, joka oli juuri noussut ylös ja hieroi nyt takamustaan nolona.
Noukin pokepallon maasta ja raotin sitä, jolloin mato-otus luikerteli olalleni. Se kutitti toppatakista huolimatta!
"Mikäköhän laji sä olet", mutisin ja kaivoin pienen pokemonlajikirjan repustani. Onnistuin lopulta saamaan selville, että mato oli lajiltaan weedle ja se edusti sekä bug- että poison-luokkaa. Olipas hyvä löytö!
"Mikäs tän nimeksi vois tulla?" kysyin puoliksi Pölypallerolta, puoliksi itseltäni. Se pitäisi päättää hiukan nopeammalla kaavalla. Squirtle vain hyppi ja pomppi edessäni yrittäen tehdä tuttavuutta toisen pokemonin kanssa.
"Mitä jos sä oot Toukka?" kysyin weedleltä, joka oli yhä kietoutunut olkapääni ympärille.
"Toukka", matonen toisti. Selvästi hyvä nimi. |
Vastaus:
Aws :D <3 Taisinkin jo chattiin korjata mun mokan takia ton, että pokémon osaa sanoa oman lajinsa nimen, eikä siis omaansa - olin sanonut turhan epäselvästi. Mutta symppis tarina, enkä löytänyt oikein korjailtavaakaan! Sujutat myös hyvin kuvailuja ja tietoiskuja keskelle tarinaa :D Saatkin siis bonusta rahastoosi 18 ₽.
- Dee |
|
| Nimi: lumipallo |
11.02.2018 15:25 |
chapter 1 ~ karkkikaaos
Pieni, vaaleansininen, kilpikonnamainen otus mönki lattialla ja ähki suloisesti - niin suloisesti, että hipsin hakemaan kännykän ja aloitin videon kuvaamisen. Pikkuruinen squirtle tuijotti minua suurine silmineen, pää kallellaan.
"Jatka vaan, hölmö", höpisin sille, mutta lopetin videon, joka sai pokemonin jatkamaan matkaansa. Pian huomasin kuitenkin, miksi kilpikonnantapainen oli ylipäätään tumpsahtanut sängyltäni alas ja lähtenyt ryömimään kohti tuntematonta - se oli iskenyt silmänsä vähän matkan päässä hyllyllä lojuvaan karamelliin, jonka paperi rapisi ihanasti. Sisällä kääreessä vaaleanpunainen herkku vain odotti syöjäänsä.
"Fiksu tyttö", lässytin squirtlelle, mutta annoin sen itse kavuta vielä viimeiset metrit ja nousta sitten istumaan.
Pokemon yritti epätoivoisesti tukeutua hyllykköön ja nousta takatassujensa varaan, mutta yritykset epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Otuksen hymy hyytyi ja se valahti selälleen lattialle. Se tuijotti minua niin sydäntäsärkevästi, etten voinut muuta kuin harppaista huoneen poikki ja auttaa pokemonin ylös. Kun se kerran pääsi ylös, ei ollut hymylle loppua. Varovasti kilpikonna kurkotti kohti karkkia, mutta kun se viimein sai sen käsiinsä, kuului valtava ryhmähdys.
"Mitä sä nyt säädät?" ihmettelin ja astelin takaisin squirtlen luo. Tyttöpokemon tuijotti minua silmät lautasina, hiukan katuvan näköisenä. Se roikotti sormissaan tyhjää karkkipaperia ja sen vahvat leuat näyttivät jauhavan purukumimaista herkkupalaa. Hyllykkö oli kuitenkin rysähtänyt maahan ja kaikki tavarat levinneet ympäri huonetta.
"No, ei voi mitään", huokaisin, "ehkä sulle on täällä liian vähän tekemistä, mitä jos lähettäisiin vähän seikkailemaan?" Pokemonin ilme kirkastui ja se ponnahti seisomaan alta aikayksikön. Nyt se kävi jo kepeästi, ei ilmeisesti tarvittu paljoa harjoitusta. Nappasin squirtlen kädestä kiinni ja avasin ovenkahvan, jolloin kasvojamme vasten pölähti kasa lumihiutaleita. Squirtle näytti innostuvan valkoisesta, pehmeästä aineesta suuresti ja lähti innoissaan pomppimaan ja kieriskelemään lähimpään lumikasaan.
"Voi sua pientä", naurahdin pikkuisen intoilulle. Se nosti päänsä hangesta ja tapitti minua jälleen pää kallellaan. Otus näytti ihan pieneltä lumipallolta nyt - tai pikemminkin pölypallolta!
"Sun nimi saa olla Pölypallero", hymyilin pokemonille. Ja seikkailukin oli vielä edessäpäin! |
Vastaus:
En kestä kuinka söpö! :D <3 Ainakin nyt sain selville, mistä squirtlesi nimi tulee. Onnea seikkailullenne, annan sitä varten sulle rahaa kokonaiset 12 ₽ :)
- Dee |
|
|
|
